Tässä ei ole mitään henk.koht. tilannetta taustalla, tai mitään tilannetta, vaan ryhdyin näin yleisesti pohtimaan. Kun usein kuulee, että kiusaamistilannetta selvitellessä kiusaajan vanhemmat eivät "hyväksy totuutta" vaan puolustelevat omaa lastaan varauksetta. Tämä on tietysti ensireaktiona ihan ymmärrettävä ja hyväkin, että joku kuuntelee tarinan sen kiusaajan näkökulmasta, mutta sitä en ymmärrä miten joku vanhempi kieltäytyy täysin hyväksymästä sitä vaihtoehtoa että oma lapsi olisi...
Mikä vaivaa aikuista, joka ei usko että oma lapsi kiusaa?
Mikä vaivaa aikuista, joka ei usko että oma lapsi kiusaa?